Vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen muodostettu hallitus sai tehtäväkseen muiden muassa peruskoulu-uudistuksen suunnittelemisen. Sivistysvaliokunta kuuli asiantuntijoita eikä päätynyt sen pohjalta kaavailemaan pakkoruotsia suomenkielisille oppilaille. Näin ollen sivistysvaliokunnan mietintöä mukaillut hallituksen esitys laiksi koulujärjestelmän perusteista ei sisältänyt pakkoruotsia.
Suomalainen parlamentarismi osoitti haavoittuvaisuutensa – kerta ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen –, kun kaksi vuotta aiemmin muodostettu Paasion I hallitus erosi vakiintuneen käytännön mukaisesti presidentinvaalien yhteydessä vuonna 1968. Tässä tapauksessa Paasio jätti hallituksensa eropyynnön, vaikka presidentti ei vaihtunut ja vaikka itse asiassa lakikaan ei eroa vaatinut. Hallituksen eron seurauksena Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) pääsi vaa’ankieliasemaan, koska hallituksen muodostaminen ei ollut tuolloin mahdollista ilman sitä. RKP onnistui saamaan uudessa Koiviston I hallituksessa yhden ministerin salkun ja pakkoruotsin peruskoulun opetussuunnitelmaan.
Ruotsinkielisten on lähes välttämätöntä opetella suomen kieli. Käytännössä suomenkielisillä taas ei ole vastaavaa rasitetta opetella ruotsin kieltä, joten he voisivat käyttää ruotsin kielen opetteluun tuhlattavan ajan jollakin paljon järkevämmällä tavalla. Siten pakollinen ruotsin kielen opiskelu on säädetty lailla suomenkielisille vain heidän haitakseen.
Edellä mainittu on pakkoruotsin todellinen syy, jota pakkoruotsin kannattajat eivät ymmärrettävistä syistä koskaan esitä julkisesti. Sen sijaan pakkoruotsittajat ovat suoltaneet kannattamalleen asialle mielettömän määrän ilmeisiä tekosyitä sekä käsittämättömän tyhjänpäiväisiä ja typeriä perusteita, jotka ovat tämän blogin teemana. Myös lukijat saavat lähettää omia ehdotuksiaan pakkoruotsin typeristä perusteista blogin kirjoitusten aiheiksi.
Kokeilu
VastaaPoista